Päivänkakkaroita

Kuten moni varmasti tietää, palavirkatuissa peitoissa on sitä jotain. Sellaisesta oon mäkin haaveillut, mutta tiedän itteni, kärsivällisyys ei riittäisi ison peiton kyhäämiseen. Keksinpä kuitenkin ratkaisun palojen virkkaukseen syyhyävien sormien ja malttamattomuuden ongelmaan: peitto nukelle!

Tyttöni kuljettaa usein pehmoleluja nukenrattaissaan ja etsii niille peitoksi ties mitä pölyrättejä ja käsipyyhkeitä. Nyt on asia korjattu.

Pieni virkattu peitto (päivänkakkaraneliön ohje ET 9/2011)

Lanka: Novita 7 Veljestä, vaaleanruskea (060), fuksia (553),

vaaleanpunainen (522) ja punainen (549)

Menekki: 100 g

Koukku: 3,5 mm

Saaja: oma tytär

Aloitettu: 1.5.2013

Valmis: 3.5.2013

Vaaleanpunainen loppui kesken, siksi nurkissa on väreiltään muista poikkeavat palat. Ne antaa kyllä kivasti ilmettä. Peitto on pieni, mutta mä yllätyin silti siitä miten nopeasti se valmistui. Asiaan vaikutti varmasti se, että kokeilin parista blogista bongaamaani keinoa: päättelin palat heti ne virkattuani. Suosittelen ehdottomasti! Päätteleminen ei tunnu pieninä määrinä lainkaan työläältä.

KyJy alkoi, itsekuri loppui

KyJy alkoi virallisesti eilen, mutta mun osalta se alkoi vasta tänään. Mun tarkoitushan oli tehdä tuo isoäidinneliöpeitto valmiiksi ennen uusien töiden aloittamista, mutta houkutus kävi liian suureksi, ja aloitin sekä hameen että palatossujen neulomisen. Peitossa ei ole enää paljoa työtä, mutta mun oli ihan pakko saada välillä neuloa. Syy ei ollut ainoastaan tympääntyminen, vaan myös se, että mulla alkoi olla hartiat kramppaamispisteessä. Virkkaaminen ei vaan suju yhtä luontevasti ja soljuvasti kuin neulominen. Mä pidän väärin kiinni koukusta ja langasta, ja olkapäitä pidän korvissa asti. Tosin on mulla väärä ote neuloessakin, mutta ei se silti aiheuta kipua ja kramppeja... No, pidemmittä puheitta kuviin ja sitten vielä toviksi takaisin puikkojen varteen ennen Nukkumaahan lähtöä.

Isoäidinneliöt ja niistä muodostuvan peiton tuleva omistaja

Ensimmäiset KyJyt, hame Fabelista ja tossut seiskaveikasta